Päivien Kimallusta

Syyskuu 18th, 2007 by kimmeli

…nättiä poikaa halata, no vaikka esimerkiksi. Ei vaines, kyllä mie reissuiltani saan vaikka mitä, paitsi tavallista ruokaa.

Maanantaina kävin Lahdessa! Töitten jälkeen päräytin sinne kirjatapahtumaan ja olihan mukavaa. Tosin minä kun en hyvän ruuan päälle mitään ymmärrä, niin taas jäi nälkä. Tuppaa aina olemaan noissa tilaisuuksissa niin mahettoman hienoa ruokaa, että minä jään osattomaksi. Kun ei minun makuhermot vaan ota vastaan kaikenlaisia karmeita gurmeita. Onneksi arvasin etukäteen, niin osasin jo lähtiessä kotona ottaa pari leipää. Siis ruisleipää:) Nam. Onneksi se henkinen ravinto oli sitäkin parempaa, kun sai kuulla tosi montaa kirjailijaa kun heitä haastateltiin. Kirjojakin saatiin ja se on sitten aina niin sydäntä lämmittävää.

Tänään lähdin jo aamusta Kotkaan. Jos eilen oli auto täynnä väkeä, niin tänään sain ajella ihan itekseen. Se taas on jotenkin vapauttavampaa, kun sitä ei tarvitse huomioida muita. Voi kuunnella musaakin ihan niin kovaa ku huvittaa ja ajotapakin on rennompi. Kotkassa kävin ensin polilla, missä ihastun aina, joka kerta lääkäriini, sinisiin silmiin. No, sieltä sitten ajoin keskustaan ja panin auton parkkiin. Jalkauduin ja käpeksin vaan pitkin kaupunkia. Muutaman kerran jouduin miettimään, mihin mennä, että olisin oikeassa paikassa. Kirkko - se on paras maanmerkki. Kun Kotkan kirkontornin mukaan suunnistaa, ei voi eksyä. Kävin teatterissa lunastamassa liput marraskuun näytökseen ja sitten kirjastossa vaan kävin haistelemassa. Muuten sitten vaan kävelin, katselin taloja ja nautin raikkaasta syyssäästä. Jopa äidyin törsäämään. Sattui nimittäin niin, että osui kohdalle luontaistuotekauppa ja silloin muistin, että tarvitsen sappisaippuaa. Nyt minulla sitten on sellainen saippua. Milloinkahan viel intoutuisi kokeilemaan:)

Iltapäivällä lähdin ajelee kotiin päin ja ihan kreivin aikaan, sillä kun löysin auton ja hyppäsin ratin taakse, alkoi sataa…