Pari riviä ystävyydestä
kimmeli 16. Syyskuu, 2007
Sunnuntai ja heräsin kuudelta! Miksikö, no vanha ystävä(entinen) herätti. Ärsyttävää, mutta minkäs teet, kun uniin tunki. Hän laittoi minulle eilen viestin, kysyi kuulumisia ja että en viittis enää vihoitella…
En vihoittele. Ystävyys vaan loppui, minun kohdaltani, kun en kokenut sitä enää hänen puoleltaan. Olen sitä mieltä, että niin rakkaudessa kuin ystävyydessäkin on tietyt pelisäännöt ja jos ne ei toimi, ei toimi silloin ystävyyskään, valitettavasti. Tiedän olevani ehdoton, mutta se on itsesuojelua.
En siis vastannut viestiin, koska ei ollut mitään vastaamista. En vaan jaksanut, koska olen omalta kohdaltani asian käsitellyt. Vaan, hänpä tuli uniini:( Oli meillä, levittäytyi joka paikkaan ja kasvatti lapsiani ja heräsin ahdistukseen, kun en tiennyt mitä tehdä. Halusin huutaa, että Häivy! mutta kun yritin silti vaalia hyvää käytöstä.
Olimme ystäviä ja minä uskoin siihen, kunnes… en voinut vaan luottaa. Koin, että ihan kuin olisi ollut kilpailutilanne koko ajan päällä ja se pisti minut nurkkaan. Aloin miettiä tarkkaan, mitä kertoa ja huomasin, että on parempi olla kertomatta niitä tärkeimpiä juttuja.
Odotan ystävyydeltä luotettavuutta. En sellaista, mitä en itse kykenisi tekemään. En halua olla ystävieni kaltainen, vaan toivoisin, että jokainen olisi oma itsensä. Kärsin, jos joku tunkee reviirilleni ja haluaa minun ajatuksia. Vahvasti sanottu, mutta siltä se tuntui…
Onneksi minulla on ystäviä, jotka jaksavat minua ja minun juttujani, ilman, että on pakko pyrkiä samaan. Jokaisen on omat polut kuljettava ja minun polkuni on minun polkuni ja haluan kulkea sen ilman, että joku seuraa perässä.
- Yleinen
- Kommentit(0)
