Päivien Kimallusta

Syyskuu 1st, 2007 by kimmeli

Itekseen olo on niin herkullista, etten oikein tiedä miten päin olis, kun saa olla ihan vaan oman ittensä seurassa. Minusta yksinolo on niin upeeta ja mahtavaa, ettei meinaa nahoissaan pysyä. Nyt olen ihan omassa rauhassa, nam!

Lähdin aamulla töihin ja lapset jäivät kotiin. Suukittelin heidät, sillä tiesin, että he eivät ole kotona kun palaan. Heidän isänsä haki heidät sillä aikaa. Töissä minulla aika meni siivillä, kuten aina. Heti töitten jälkeen minulla oli tapaaminen serkkuni kanssa.

Minulla on 35 serkkua! Siihen määrään mahtuu kaikenlaisia serkkuja, enimmäkseen mukavia serkkuja, joita tapaan aina kun vain on mahdollisuus. Osan kanssa olen ollut kirjeenvaihdossa aikojen alusta asti.

Tänään tapasin serkkuni, joka tuli töiden merkeissä paikkakunnalle 250km:n päästä. Hän oli minua vastassa työpaikkani takapihalla ja jälleennäkeminen monen vuoden jälkeen oli erittäin lämmin. Menimme kahville ja rupattelimme kilpaa kaikesta. Valitettavasti aika riensi taas liian nopeasti ja hänen oli palattava hotellille. Saatoin hänet sinne, samalla esitellen tätä pientä kaupunkia.

Sen jälkeen kävin kaupassa ja kotiin, yksin kotiin. Kyllä oikein mahan pohjalta otti, kun ajattelin edessä olevaa iltaa, rauhallista koti-iltaa. Nyt siis vietän sitä:) Tein itselleni tonnikalasalaatin, jonka jo söin. Pesukoneen laitoin päälle ja imuroin. Enempää en aio kotitöitä tehdä…kun niitä voi tehdä muulloinkin. Kirjoittelen jonkin aikaa ja katselen samalla telsua. Sitten aion lukea, lukea ja lukea.

Ajoissa nukkumaan, että jaksaa aamulla nousta säälliseen aikaan ylös. Olen nimittäin menossa Loviisaan, WanhassaVaraParempi-päiville! Tosi ihanaa, olen niin kovin innoissani. Sääli vaan, että en sitten voikkaan olla enää omassa rauhassa, mutta on minulla hyvä työkaverini/ystäväni mukana siellä Loviisassa, joka on niin kovasti samanhenkinen kuin minä!