Elämä voittaa
Elokuu 20th, 2007 by kimmeli
Osallistuin viikonlopun aikana reissuun, missä maisteltiin oluita. Minun olisi kannattanut jättää väliin, ainakin se oluitten maistelu. Minulla oli jo etiäinen siitä, että siitä ei hyvää seuraa, mutta tyhmästä päästä kärsii koko kroppa. Mainitsin jo heti retken alussa, että minun olisi hyvä pysytellä kivennäisvesissä, koska migreeni-pirulainen on ollut riesana viime viikkoina turhan usein.
Ajatus oli hyvä, mutta unohtui…ja niin tuli otettua. Kotimatkalla se sitten jysähti! Aivan armoton kipu ja en edes kehdannut kertoa siitä kellekkään. Hävetti oma tyhmyys. Kun bussi tuli kotikonnuille, painelin suoraan kotiin, päämääränä vain äkkiä sänkyyn. Lapset olivat minua vastaanottamassa ja sanoin heille vain tervehdyksen ja sitten nukkumaan. Olin ottanut jo lääkkeen. Aamulla heräsin normaaliin kankkuseen eli ajattelin heti, että hurraa, migreeni selätetty. Hurrasin liian aikasin, sillä parin tunnin päästä se paukahti päälle kuin höyryjyrä ja mitään ei ollut tehtävissä. Luulin kuolevani. Ajattelin kuitenkin, että ihan oikein minulle, kun kerran tiesin, että näin voi käydä. Kipu oli sitä luokkaa, että jos olisin ollut vähänkin paremmassa kunnossa, olisin mennyt polille kipupiikkiä pyytämään, mutta ei minusta sellaiseen ollut. Onneksi lapset pärjäsivät. Kävivät Hesessä syömässä ja muuta evästä oli kaapissa. Minä en saanut alas mitään.
Illan suussa alkoi sen verran helpottaa, että sain otettua lääkkeen, josta tulee parin tunnin päästä tosi paha olo, mutta sitten se kyllä auttaa. Se, kun se alkaa helpottaa, tuntuu jumalaiselle. Kävin suihkussa ja katselin lapsiani ja miten suurta rakkautta tunsin heitä kohtaan. Ihan kuin olisimme tavanneet pitkästä aikaa, sillä migreenissä seikkailee kuin sumussa eksyneenä. Elämä maistuu nyt taas tosi hyvälle…niin kauan kuin seuraava jysäri paukahtaa päälle.
Lääkärille odotan aikaa. Minulla on hyvä lääkäri, joka hoitaa minua tosissaan ja luulen, että on aika vaihtaa lääkitystä. Loppupeleissä olisin valmis vaikka akupunktioon tai siihen, että minulta leikattaisiin naiselliset sisuskalut pois…sen verran alkaa olla kärsivällisyys lopussa tämän pahuksen taudin kanssa. Vaikka pitäähän se ihmismielen nöyränä.
- Posted in Yleinen
Elokuu 20th, 2007 at 14.04
Migreeni on sitten kamala tauti, mutta en ole varma kannattaako sen takia poistattaa niitä naisellisia sisuskalujaan. Se on tosi rankka leikkaus sekin ja (hormoni)lääkitys sen jälkeen loppuelämän.
Itse pääsin migreenistä eroon hormonikierukan avulla. Toivottavasti sinullekin löytyy jokin kivuton ja “helppo” keino. Kaikki me olemme erilaisia: se mikä on toiselle hyvä ei välttämättä ole sitä toiselle.
Elokuu 20th, 2007 at 20.23
Kiitos Paula! En uskokkaan että hevillä luopuisin “kaluistani”, mutta kun se kipu vaan on kova, niin silloin sitä olisi valmis melkein mihin tahansa:( Hormoonikierukkaa en viitti hankkia, kun en tarvii ehkäisyä (sterilisaatio tehty). No, huomenna minulla on lääkäri ja keskustelemme lääkityksen vaihdosta.
Elokuu 21st, 2007 at 9.32
Otan osaa migreeniin. En edes heitä huulta siitä että ei kannata juoda tyhjään päähän, vai joko voi vitsailla? Oma migreenini on helpottanut vuosi vuodelta enkä tällä hetkellä muista milloin on viimeksi ollut. Toivotaan että sinullakin harvenee ja vähenee ja lopulta loppuu. Ja tietysti toivotaan että lääkäri osaa auttaa.
Elokuu 23rd, 2007 at 21.55
Hih, kyllä saa vitsailla, minulle:) Tyhjä pää, just, sitä se on aivan liian usein! Eikä minun muutenkaan kannattaisi juoda, ollenkaan. Otan harvoin ja sekin kostautuu!