Elämä voittaa
kimmeli 20. Elokuu, 2007
Osallistuin viikonlopun aikana reissuun, missä maisteltiin oluita. Minun olisi kannattanut jättää väliin, ainakin se oluitten maistelu. Minulla oli jo etiäinen siitä, että siitä ei hyvää seuraa, mutta tyhmästä päästä kärsii koko kroppa. Mainitsin jo heti retken alussa, että minun olisi hyvä pysytellä kivennäisvesissä, koska migreeni-pirulainen on ollut riesana viime viikkoina turhan usein.
Ajatus oli hyvä, mutta unohtui…ja niin tuli otettua. Kotimatkalla se sitten jysähti! Aivan armoton kipu ja en edes kehdannut kertoa siitä kellekkään. Hävetti oma tyhmyys. Kun bussi tuli kotikonnuille, painelin suoraan kotiin, päämääränä vain äkkiä sänkyyn. Lapset olivat minua vastaanottamassa ja sanoin heille vain tervehdyksen ja sitten nukkumaan. Olin ottanut jo lääkkeen. Aamulla heräsin normaaliin kankkuseen eli ajattelin heti, että hurraa, migreeni selätetty. Hurrasin liian aikasin, sillä parin tunnin päästä se paukahti päälle kuin höyryjyrä ja mitään ei ollut tehtävissä. Luulin kuolevani. Ajattelin kuitenkin, että ihan oikein minulle, kun kerran tiesin, että näin voi käydä. Kipu oli sitä luokkaa, että jos olisin ollut vähänkin paremmassa kunnossa, olisin mennyt polille kipupiikkiä pyytämään, mutta ei minusta sellaiseen ollut. Onneksi lapset pärjäsivät. Kävivät Hesessä syömässä ja muuta evästä oli kaapissa. Minä en saanut alas mitään.
Illan suussa alkoi sen verran helpottaa, että sain otettua lääkkeen, josta tulee parin tunnin päästä tosi paha olo, mutta sitten se kyllä auttaa. Se, kun se alkaa helpottaa, tuntuu jumalaiselle. Kävin suihkussa ja katselin lapsiani ja miten suurta rakkautta tunsin heitä kohtaan. Ihan kuin olisimme tavanneet pitkästä aikaa, sillä migreenissä seikkailee kuin sumussa eksyneenä. Elämä maistuu nyt taas tosi hyvälle…niin kauan kuin seuraava jysäri paukahtaa päälle.
Lääkärille odotan aikaa. Minulla on hyvä lääkäri, joka hoitaa minua tosissaan ja luulen, että on aika vaihtaa lääkitystä. Loppupeleissä olisin valmis vaikka akupunktioon tai siihen, että minulta leikattaisiin naiselliset sisuskalut pois…sen verran alkaa olla kärsivällisyys lopussa tämän pahuksen taudin kanssa. Vaikka pitäähän se ihmismielen nöyränä.
