I’m singing in the rain…
kimmeli 17. Elokuu, 2007
Yöllä satoi, sillai ihan rauhallisesti. Aamulla satoi, sillai ihan rauhallisesti. Heräsin ja oli niin hämärää, että oli laitettava valot. Kun muut nukkuivat, otin ilon irti. Menin parvekkeelle istumaan ja olin ihan täpinässä. Ihanan viileätä. Oli oikein parvekkeen ikkuna avattava, että saa tuntumaa sateeseen, oli helppo hengittää ja tuntui ettei saa kyllikseen kun sitä niin innokkaasti hengitti. Minä sitten rakastan sadetta. Kaivoin sadetakin kaapista ja huomasin, että meiltä puuttuu parit kumisaappaat…
Sisällä oli kuitenkin kuuma, seinät hohkasivat siinä määrin lämpöä, että oli käytävä välillä parvekkeella jäähyllä. Hampaitten pesussakin pukkasi hikeä…no, minun kohdalla se ei niinkään ole ihme, kun hampaita saa pestä urakalla. Raudat aiheuttavat pesuun(kin) kommervenkkejä ja äskettäinen hammaspolilla käynti tuntuu vielä arkuutena koko kalustossa.
Kävin ekaluokkalaisen kanssa kouluterveydenhoitajalla. Waude, pikkumies oli hurahtanut helmikuusta pituutta 10cm. Menee varmaan minusta pian ohi…tolla vauhdilla. Painoakin oli tullu 4kg. Olisi saanut tulla enemmänkin, niin pysyis housut paremmin jalassa. Hyvän vinkin sain itellenikin ja kerron siitä enemmän, kun saan sen vinkin kirjallisena ja pääsen kokeilemaan.
Torillakin kävin, jälleen ja ilahdutin itseäni neilikoilla. Rakastan neilikoita! Minulla on lähes alinomaa neilikoita maljakossa. Tänään ostin sellasen retuliinin kimpun ja heitin entiset pois. Kylläpä sitä voi niitä taas pitkään ihastella. Voin suositella, ostakaa iloksenne neilikoita, ovat niin kauniita ja kestävät pitkään. Veden vaan vaihtaa, mieluummin päivittäin, niin kyllä on iloa pitkäksi aikaa.
Naapurissa piipahdin pullapitkon kanssa kahvilla. Tällänen se on lomaa! Voi tehdä mitä lystää. Viimeistä lomapäivää muuten vietetätään. Maanantaina olen jo työmaalla enkä ollenkaan pitkin hampain, vaan täydellä innolla. Eilen parturissa juteltiin siitä, kuinka jokaisella pitäisi olla työ, mistä pitää. Ammatinvalinta on tärkeä asia ja työ sisältyy elämään niin suurelta osin, että sen olisi oltava mielekästä. Soisin jokaisen kokevan sitä onnen tunnetta, kuin omalla kohdallani, että ku sitä riemumielin loikkii töihin…askel-askel-hyppy-tyylillä!
Enään ei sada, vaan taas paistaa, mutta kyllä minä sen kestän. Illalla on Taiteiden Yö, joten olisihan se suotavaa, että pysyttelisi poudan puolella, niin olisi kaikilla niin mukavaa…tenuttaa:(….
