Päivä paistaa
kimmeli 16. Elokuu, 2007
Päivä paistaa vaikka olo onkin välillä ihan risukasa. Menee sellaista siksakkia tämä koko eläminen. Joskus sitä sillai toivoisi, että olisi kotvasen aikaa tylsää, vaan ku ei sitten ikinä.
Aamulla nousin ajoissa ylös ja keitin kahvit, hyvät kahvit pitkästä aikaa. Minä olen aamuisin keittänyt itselleni aina niin huonot kahvit, että ei ihme, jos ei aina oo hymyilyttänyt. Otin mallia pojastani, joka keitti minulle eilen kahvit. Minua nimittäin eilen iltapäivällä painosti niin turkasesti, että oli pakko saada kahvia. Houkuttelin nuorimmaiseni keittämään minulle kahvit ja mikä tyyli. Tasoitti aina mitallisen sormella, näytti muuten siltä kuin keittelisi kahveja ihan tämän tästä. Tänään, aamutuimaan tein samalla lailla ja vot, ku ol hyyvää:). Sitä piti oikein keski-ikä saavuttaa ennen ku oppii kahvin keiton jalon taidon ja viel lapselta. Joillain se vaan on taito hyppysissä.
Kun sain lapset koulutielle, käväsin torilla ja parturissa. Pitkiä hiuksiani ei vedetty klanitasolle vaan siistittiin latvoja, jotta saadaan kampa taas kulkemaan. Hiukset suittuina ja torilta hankittu kukkapaketti kainalossa suuntasin ystäväni luokse kylään.
Miten aika lipsahti, sillä viihdyin siellä hänen luonaan viisi tuntia. Kyllä nyt taas jaksaa, kun ollaan puolin ja toisin kuunneltu toisiamme. Tsempattu jaksamaan työssä ja kotona. Jokaiselle ihmiselle pitäisi kuulua ainakin yksi sellainen “terapeutti”, jonka luona käydessään saa akut ladattua. Sitten taas voi lähteä elämän merelle kyntämään.
Tänään olen ollut erään asian takia pikkasen alamaissa. Se on pieni ja vähäpätöinen, mutta suuri en ole minäkään, joten siksi se kai vaivaakin. Kyllä se siitä ajan kanssa sutjaantuu, niin kuin kokemuksesta tiedän.
Nyt illan suussa olisi vielä keikka tiedossa. Koululla vanhempain ilta, koskien nuorimmaistani. Menen pyörällä. Viime vuonna kun innolla ampaisin autolla, sain matkalla ylinopeussakot. Pyörälläkin pääsee ihan reipaasti, mutta en ole vielä kuullut, että pyöräillessä saisi sakot ylinopeudesta…
