Ai ku kiristää…
kimmeli 14. Elokuu, 2007
Minulla on sellanen pää, ettei se oikein tykkää mistään. Aina äkseeraamassa vaikka mistä. Elä sitten sen kanssa sovussa. Nyt se ei sitten tykkää ilmoista. Kun on kuuma ja hiki, minulla pää sanoo pox-däng-däng:(.
Yön nukuin pätkissä ja outoja unia nähden. Kolmelta heräsin ja se on just se aika, jos herää, ei saa nukuttua… Minulla on sellaiseen “unileikki”. Viime yönä se oli sitä, että aloin käymään aakkosia läpi niin, että jokaisella kirjaimella oli keksittävä 3-kirjaiminen sukunimi. Aho….joo, hyvin alkoi, sillä siihen se jäi, kun en keksinyt B:llä alkavaa…Peruutin ja keksin toisen A:lla alkavan, Aro. Hyppäsin B:n yli ja taas juutuin, en keksinyt C:llä alkavaa…Jossain vaiheessa tiukkaa mietiskelyä sitten nukahdin.
Aamulla alkoi tappelu, kun en antanut katsoa lasten ohjelmia. Minusta se vaan on tyhmää(?) aloittaa aamu tuijottamalla tv:tä, kun samalla kaikki asiat menee ohi korvien, leivät hyppii paahtimesta ja jää syömättä, petit jää petaamatta, hampaat pesemättä.
Onneksi minulla on loma. Saatoin nuorimmaisen kouluun ja kävin torilla aamukahvilla. Yritin olla huomaamatta orastavaa jytkytystä oikeassa puolessa. Kun tulin kotiin, tiskasin supertiskin rentoutuakseni. Sillä aikaa tuli posti. Vaati suurta itsehillintää, etten kesken tiskin rynnännyt tsekkaamaan päivän antia. Tiistaisin tulee aina isosti postia.
Tulihan sitä, mm. kirje käräjäoikeudelta. Auts, silloin vasta alkoikin kiristää. Olin jo onneksi nielaissut täsmälääkkeen. Kerkesin kuvitella vaikka mitä ja kelasin äkkiä, minkä rikoksen olen tehnyt??? Siltä istumalta lähdin hakemaan sitä tiedoksiantoa. Autossa kuitenkin hiljennyin hetkeksi ja soitin ensin sinne. Huh, selvisi heti, että kyse olikin hallinto-oikeuden papereista. Minullahan oli valitus vireillä poikani kouluun ottamisesta ja sen saakin jo peruuttaa, kun poika pääsi samaan kouluun sisarustensa kanssa. Kylläpä helpotti. Hain ne paperit ja nyt sitten vedän lonkkaa sohvalla ja oottelen, että pää selviää.
